Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Blogi on ollut hiljaiselolla kesän (ja osan keväästä), mutta se ei tarkoita hiljaiseloa opinnoissa. Viimeisen periodin opintojen päätyttyä edessä oli vielä orgaanisen kemian kesäkurssi ja työharjoittelua. Mutta eipä niistä enempää, vaikka hyvät muistot molemmista on. On aika kuitenkin palata nykyhetkeen.
Toinen vuosi toi tullessaan suuntautumisen mukaiset opinnot ja itselläni myös sivuaineopinnot kasvatustieteen parissa. Tällä hetkellä lukujärjestyksessä pyörii vain muutama kurssi, kun päätin siirtää ruotsin ensi vuodelle. Se ei kuitenkaan tarkoita löhöilyä uudessa parvisängyssä vaan opiskelua.
Opiskelu kahdella kampuksella tuo omat haasteensa päällekäisyyksien takia, parhaimmillaan minun pitäisi olla kolmessa luentosalissa yhtäaikaa! Asiat on kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen ja päätettävä itse missä milloinkin on. Päätöstä ei helpota yhtään kurssien mielenkiintoisuus. On tilastotiedettä, anatomiaa ja fysiologiaa, peltokasveja ja kasvatustiedettä. Lisäksi pitäisi opiskella itsenäisesti ruotsia. Ai miksi? No ihan sen takia, että ruotsi on päässyt ruostumaan.
Syksy tarkoittaa myös uusia opiskelijoita. Käytävillä kuuluukin iloinen puheensorina ja keskustelu fuksiaisista, bileistä, sitseistä, tutustumisesta toisiin opiskelijoihin. Onneksi olkoon kaikille sisäänpäässeille niin maataloustieteilijöille kuin muillekin.

Mutta nyt pitää palata kirjapinon ääreen. Oppimispäiväkirjaakin pitäisi täyttää. Ehkä kuitenkin vispaan ensin vispipuuron ja palaan sitten pohtimaan kasvatustieteeseen liittyviä tutkimuksia. Mene ja tiedä, kunhan ajoissa palauttaa...















