Minun vuoteni 2015

Vuoden viimeinen päivä.  Ensi yönä paukkuu ilotulitteet vaihtuvan vuoden kunniaksi. Lausutaan lupauksia ensi vuodelle ja aloitetaan tammikuun "parempi elämä"-kuurit. Myönnän itsekin sortuneeni tammikuun kuuriin ja lupaukseen, mutta siitä kerron toisessa postauksessa. Nyt haluan vielä viimeisen päivän kunniaksi palata takaisin tämän vuoden tapahtumiin kuvien ja musiikin kautta (klikkaa otsikkoa). Kuvat ovat netin vapaasti käytettäviä kuvia ja osa itse ottamiani. Kamera teki tenän ja ku

vamuistikortit ovat toisella paikkakunnalla..

Tammikuu

Vuosi vaihtui Keski-Pohjanmaalla, olin vierailemassa tuolloisen kumppanin luona joulun ja uuden vuoden ajan. Raketteja ja herkkuja, hyvää musiikkia. Elämä ja uusi vuosi! Menoa ja meininkiä kuin ekassa spotifysta kuuntelemassani biisissä :)

Helmikuu

Kuukausi alkoi hyvin. Töitä piisasi, jatkoin tammikuussa aloittamaani kahvipussikurssia ja sukulaisia oli yökylässä. Mutta sitten tuli 24.päivä.. Koko maailmani tuntui romahtavan yhdessä yössä. Syyskuussa 2007 alkanut suhde loppui yhdessä  yössä.. Vähitellen kasautuneet asiat vyöryivät päälle ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Tuon päivän jälkeisenä viikonloppuna pakkasin Keski-Pohjanmaalta tavarani autoon ja suuntasin takaisin kotiin kamoineni. En ollut enää kahden asunnon loukussa. Olin sinkku, yli kaksikymppinen likka vanhempien nurkissa..  Ahdistus ja pelko leimasivat loppukuuta, kyyneleitä ja huutoa riitti. Onneksi ystävät ja uusi harrastus auttoivat jaksamaan. Aloitin ratsastuksen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Maaliskuu
Helmikuun tunnetila jatkui pienten kirkkaiden hetkien ohella. Kirjoittaminen auttoi käsittelemään tunteita ja niimpä avasin sydämeni jälleen runoilulle. Sittemmin runoja on syntynyt eri aiheista. Tuona sekavuuden aikana tuli haettua opiskelemaankin ja tilattua pääsykoekirja koskien maataloustieteiden pääskoetta.  Kiitos ystävien ja eläinten, en perunut ilmoittaumistani.

Huhtikuu
Keskityin enemmän itseeni. Luin, tein töitä, tuskailin ja epäilin itseäni. Rupesin juoksemaan nollatakseni ajatuksiani lisää. Vauhdin hurma ja hapot jaloissa, ah! Tunsin pääseväni pinnalle jälleen eron jälkeen,

Toukokuu
Pääsykoe kuukausi. Treeniä, lukemista ja töitä. Stressitaso oli koetuksella usein. Muutamat itkupotkuraivaritki tuli vedettyä, tai no ehkä sadat on likempänä totuutta. 

Kesäkuu
Viimeinen pääsykoe ja Vaasan PowerCup. Ihmeellinen kesäkuu, kun ei kelit olleet tyypilliset. Eipä ne kyllä olleet sitä koko kesänä.. Juhannuksen vietinkin Uudellamaalla maaseutumaisemissa. Ja ihana juhannus olikin. Siitä kerroinkin blogissa kesällä. :)

Heinäkuu

Koulupäätös, kiljuntaa, mä tein sen! Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon <3 Kuukausien työ palkittiin parhaalla tavalla, unelmien opiskelupaikalla.

Elokuu

Töitä, pakkaamista, jännitystä. Elokuun lopussa etukäteissynttärit ja matka Helsinkiin. Perhosia vatsanpohjassa piisasi tuolloin. Onneksi en antanut periksi, kiitos jälleen ystäville ja perheelle tuesta. Heinäkuussa alkanut hymy vain jatkui ja jatkuu yhä, leveämpänä kuin hetkeen. :)

Syyskuu

Luentoja ja kämppäni sisustusta. Miespuolinen ystäväni S auttoi minua asunnon sisustamisessa ja loppukuusta kävimme ulkona syömässä Zetorissa. 26.9 aloimme seurustelemaan <3 S on ihminen, jonka seurassa minun on hyvä olla ja hänen seurassaan voin olla oma itseni.

Lokakuu

S:n kanssa ekan tenttiviikon jälkimainingeissa käytiin 24h risteilyllä. Oikein luksusta näin opiskelijalle, onneksi oli lahjakortti.

Marraskuu
Koulua ja tenttejä.Työharjoittelupaikan etsintää ja jouluvalmisteluja hitaasti. Juoksemista ja treenailua. Kotonakin tuli piipahettua ja ratsastamassa.

Joulukuu
Tenttejä, tenttejä ja tenttejä. Kotiin 17.12 ansioidusti lomailemaan/touhuamaan. Eka lukukausi selvitty yliopistomaailmassa hyvin arvosanoin, kai saan olla tyytyväinen. Joululahjoja tuli kivasti ja paras lahja tuli 30.12. S lensi Ouluun ja hain hänet perheeni luokse ensimmäistä kertaa <3 Ihana uusi vuosi rakkaiden parissa.

Hyvää vuoden viimeistä päivää!

<3:llä E

Mitä jokaisen opiskelijan tulisi tietää

Tässä muutaman valvotun yön ja itketyn kyyneleen jälkeen  sain itseni viimein raahattua blogin pariin. Kiireisen syksyn innoittamana ajattelin kerätä jokaisen opiskelijan taikka sellaiseksi haluvan  tärkeimmät asiat opiskelijaelämän helpottamiseksi.Olkaa hyvä siis:

Opiskelijan kultaiset tiedonjyvät

1. ELÄ! Opiskeluaika on vain kerran. Älä siis linnoittaudu huoneeseen kirjojen keskelle. Jos opiskelijabileet ei innosta, käy esim. elokuvissa, messuilla ym.

2. LIIKU! Opiskelijana tulet istumaan ja paljon, erityisesti lukio/korkeakouluopiskelijana. Istuminen on tutkitusti pahaksi. Liiku siis aina tilaisuuden tullen. Kävele/pyöräile koulu- ja kauppamatkat, osallistu vapaa-ajalla ryhmäliikuntaan, juokse metsässä, mitä vain kunhan liikut.

3. NUKU! Kun nukut, aivosi tekevät työtä. Ne järjestelevät päivän asiat paikoilleen ja ovat muutoinkin aktiivisia. Hyvät ja riittävät yöunet takaavat myös jaksamisesi koulussa.

4. SYÖ! Huolehdi, että syöt riittävästi ja monipuolisesti. Hyödynnä opiskelijalounaat, sukulaisten ruokailukutsut, kauppojen päiväystuotteet ja kokoukset, joissa on ruokatarjoilu. Pääkaupunkiseudun opiskelijoille erityisesti vinkkaan Alepojen päiväystuotteista: klo 21 alkaen -30 % tuotteet ovat -60 % tuotteita. Kipinkapin ostoksille.

5.AIKATAULUTA! Luo itsellesi rutiinit. Merkitse kalenteriisi deadlinet. Huolehdi, että aloitat ajoissa, etkä jätä viimeiseen yöhön laajan raportin kirjoittamista tai supervaikeita matikan laskareita. Erityisesti kokeisiin kannattaa panostaa, oikeesti.

6. PIDÄ YHTEYTTÄ! Alkuhälinässä saatat unohtaa uusien tuttavuuksien myötä vanhat. Pidä kuitenkin yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi. He haluavat tietää kuulumisesi.

7. VERKOSTOIDU! Luo kontakteja ja linkkejä opiskelijatovereihin ja työelämään. Koskaan et voi tietää, milloin tarvitset kenenkin apua tai neuvoa.

Myönnän heti alkuuni rikkoneeni melkein jokaista tiedonjyvää. Mutta oppia ikä kaikki. Nyt siirryn tenttimateriaalin pariin. Ja ei, tentti ei ole huomenna.

<3:llä E

Tästä se lähtee

Moi ja sateista perjantai-iltapäivää,
Orientoiva viikko Helsingin Yliopiston Viikin kampuksella on nyt takana. Jotenkin nyt realisoitui kaikki se, minkä eteen tein keväällä töitä. En edes vielä tiedä, mitä kaikkea seuraavat viisi vuotta tuovat tullessaan, mutta uskon että hauskaa tulee olemaan. Maataloustieteiden opiskelija, se vain kuulosaa yhä niin uudelta ja ihanalta.

Mutta mitäs orientoiva viikko piti sisällään minulla? No kaikkea muuta paitsi opiskelijabileitä ;)

Kuva kertokoot paljon puolestaan. Avaan kuitenkin hiukan:
- Kiertelyä, eksymistä, löytymistä, paikoissa sekoilua
- tuutoreiden kokemuksia
- maataloustieteiden opiskelijoihin tutustumista
- haalarien ja merkkien hankintaa
- kirjaston hyödyntämistä
- ensimmäisiin tentteihin valmistautumista
- ekskursiolle ilmoittautumista (9.9 Kotkanniemi)
- naurua, hiljaisuutta, keskustelua
- ylipäätään elämää


Unohdin ekalla viikolla ottaa kameran mukaan kampukselle ja kännykän naarmujen takia kampuskuvat saavat odottaa vielä :) Ensi viikolla saan asunnon n. 1 km päästä kampuksen ytimestä ja pääsen aloittamaan todellisen opiskelijaelämän. Odotan kyllä innolla maanantain ensimmäistä luentoa aiheesta peltokasvien tuotanto. Vaikka aihe varmasti onkin tuttu minulle, ei se kuitenkaan ole turhaa; työelämä kun painottui enemmän lypsykarjatalouteen.

Iloista viikonoppua toivottaen,
E

Ps. Haalarimerkki AKK ei vielä takaa paikkaa fuksivuoden jälkeen kotieläintieteisiin. Se on kuitenkin tavoitteeni ja haalarimerkki saa motivoida kohti sitä ;)

Matkalla kohti uutta

Heipäti hei,

Matka kohti etelää VR:n tasaisessa kyydissä rupeaa olemaan puolessa välissä. Junan nettiä en vaan ole saanut mitenkään toimimaan, onneksi puhelimesta sain yhdistettyä netin ja päivittelemään teille viime hetken kuulumia tänne blogiin. Huomenna jo alkaa orientoiva viikko!

Jotenkin, kun katson tätä kuvaa, alkaa päässä soimaan  PMMP:n matkalaulu, vaikka siis matkustankin junalla kohti Tikkurilaa ja sukulaisiani. Vain jättikokoinen matkalaukku, tupaten täys rinkka ja koulureppu sekä tiesikkalaukku.. Miksi tätä tavaraa on?! :D

No tätä tavaraahan on  monesta syystä.. Asunto, johon pääsen muuttamaan 1.9, on kalustamaton soluasunto. Kalusteet hankin sitten Helsingistä/ympäristöstä, mutta alkuun nukun ilmapatjalla.. Rinkassa ei loppupeleissä ole juuri mitään siis, kun peitto, tyyny ja ilmapatja vie melko järkyttävän ison tilan. Matkalaukku on sitten pyhitetty kaikkein välttämättömimmille astioille, liinavaatteille ja verhoille sekä pyyhkeille. Mutta miksi näin ja miksi junalla? No vanhempani pääsevät tuomaan vasta 9.9 loppuja tavaroita (kirjoja, vaatteita, kenkiä, astioita..) ja kirjahylly sekä mahdollisesti puuarkkua. Siihen asti on pärjättävä sillä, mitä itse saan vietyä... Onneksi ihanat sukulaiseni nurkkamajoittavat minut opintojen alun, vaikka matkaa koululle onkin ja kulku tapahtuu julkisilla tai heidän kyydillään.


 Viides eka luokka alkaa huomenna. Miltä nyt tuntuu? Jännittää, pelottaa, väsyttää, itkettää ja samalla odotan kuin pikkulapsi Joulupukkia koulun alkua. Kuten kuvastakin näkyy, pari viime yötä ovat olleet risaisia. Kun minä jännitän, niin se jännitys ja stressi vaikuttaa yöuneen itelläni. Pääsykokeitakin edeltäneet yöt keväällä olivat rikkonaiset. Mutta silti olin kuitenkin niin skarppina, että koulupaikka aukesi yliopistoon.

Ja vielä viimeiset kuvat kotiseudulta. Pahoittelen viimeisen kuvan laatua, takakamera puhelimessa niin naarmuinen, että ihan hävettää. "Ihminen voi lähteä kotiseudultaan, mutta kotiseutu ei ihmisestä." Ja nyt vähän vielä rakkaudesta kotiseutuun ja ammattiin; Justimus Maalaisromantiikkaa <3.

Mä tein sen!

Heinäkuun alku. Muistan sen kuin eilisen, takana rehunteossa kulunut päivä. Ystäväni soitti ja kyseli, mikä ihmeen sivu se oli Helsingin yliopistolla, josta näkee valitut. Lupauduin raahautua koneelle linkittämään sivun uusiksi. Kuulemma monelle muulle oli jo tullut tulokset. Silmät ristis selasin maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan sivuille. Ei siellä aamullakaan mitään ollut, tuskinpa olisi siis olisi nytkään. Mutta kuinkas kävikään...

Kuva otettu noin tunnin kuluttua tulosten saannista.

"Äiti, Äitii, ÄITIIIIIIIII!"ja hirmuinen kiljunta perään. Sen jälkeen naurua ja itkua sekaisin. "Äiti mä pääsin yliopistoon!" Voi sitä onnen tunnetta ja helpotusta. Äitikin tuli juoksun kanssa lukemaan, ja kyllä! Siellä se nimi oli valittujen listalla. Pikaiset onnitteluhalit ja samantien lähin ulos kiljumaan ja juoksemaan.

Puolessa välissä kujaa soitin ystävälleni. "Pistä puhelin kauemmas. Mä pääsin yliopistoon!!!!" Tunnepurkausta seurasi sekava selostus maa- ja metsätieteellisen nettisivujen maailmasta ja ystävänikin pääsi lukemaan tulokset. Puhuttiin vähässä ajassa paljon. Edessä olisi monta muutosta. Ehkä jopa voisi sanoa, että pelottavan monta.


Mutta mikä kaikki muuttuu? Ei loppupeleissä monikaan asia. Ainoastaan muuttuvien asioiden suuruus pelottaa ja jännittää. Työkuviot täällä Pohjois-Pohjanmaalla vaihtuvat opiskelijaelämään Helsingissä. Muutto omilleni on myös edessä, mikä ei sinällään ole minulle uutta, olenhan ennenkin asunut yksin. Perhe ja muu suku jää pääsääntöisesti tänne ja  osa kavereista. Ikävä iskee varmasti, kun ei voi nähdä enää niinkään usein kuin nyt. Onneksi sukua ja ystäviä on myös etelässä ja opiskelujen myötä verkosoituminen ja ystävyyssuhteet lisääntyvät.

Paljon on asioita tehtävänä. MMTDKn fuksien muistilista on ollut kovassa käytössä ja voin ilokseni todeta ruksineeni jokaisen kohdan jo yli. Hyvä minä! Asuntokin on jo varmistunut HOAS:lta ja muuttamaan pääsen 1.9. alkaen.  Orientoiva jakso alkaa kuitenkin jo 24.8. eli nurkkamajoitus keksittävä siihen asti. Pakkailua olisi tiedossa ja kotipuolessa hommia tehtävänä ennen lähtöäni opiskelemaan, En vain malttaisi enää odottaa.

Lopuksi onnittelut kaikille koulupaikan saanneille! Me jokainen olemme ansainneet paikkamme kovalla työllä.

E

Kesäkuun kuulumisia part 2

Heipäti hei,

Viimein vauhtiin päässyt rehunteko sotki postaussuunnitelmat. Mutta nyt, vihdoin ja viimein, pääsen hehkuttamaan teille juhannusreissustani. Ihana katsella reissukuvia ja miettiä, mitä kaikkea reissun aikana sain kokea.

Juhannusviikolla tuli tehtyä päätös, että otankin ystäväni juhannuskutsun vastaan. Perinteisestihän meillä päin on jussina tehty rehua talveksi, mutta tänä vuonna sateet estivät sen varsin tehokkaasti. Loma juhannusviikolle oli siis todellista luksusta! Pikapikaa hommasin junaliput torstaille Pasilaan ja sunnuntai-illalle Pasilasta kotiin.

Torstaina lähdin aamupäivällä kohti etelää VR:n, loppupeleissä yllättävänkin tyhjässä, junassa. Junamatka kului nopeasti lukian Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo -romaania ja virkaten sekä musiikkia kuunnellen. Onneksi en ole hävittänyt vanhaa MP3-soitintani vielä :D Alkuillasta saavuinkin jo Pasilaan, jossa tapasin S:n ja jatkoimme yhdessä matkaa lopulliseen määränpäähän.

S:lle kiitos kuvasta :)

Torstain ja sunnuntain välisenä aikana vietimme paljon aikaa ulkoilmassa. Käveltiin metsissä ja kallioilla, S tutustutti minua kotipaikkakuntaansa, käytiin juhannuskokolla ja lauantaina vierailtiin kahdestaan Kasvihuoneilmiöllä. Oli kyllä mahtava pitkä viikonloppu hyvässä seurassa ja näin paljon upeita uusia paikkoja. Sunnuntaina iltapäivästä oli kuitenkin pakko lähteä taas kotiin. Toisaalta, vain lähtemällä voi palata myöhemmin.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

1. Hyvän ystävän kanssa vietetty aika. 
2. Luonto ja aivan toisenlaiset maisemat kuin kotiseudullani. 
3. Sinä aikana, jonka vietin S:n luona, en käynyt edes fb:ssä saati lukenut sähköpostiani. Totaalinen irtiotto siis somesta tuli myös toteutettua.

Some paikoilua kauniissa maisemissa,

aikaa viettämässä hyvässä seurassa

Jussitki unohtui tohinassa toivottaa,

tuli nähtyä monta paikkaa uutta.

Nyt sitten istun junassa kotia kohti,

korvissa kuuluu Scorpionsin tahti.

Muistoja paljon hyviä lisää muistissa,

niitä kaikkia mietin tässä istuessa.

Tyyni järven pinta ja ilta lämmin,

Juhannuskokko ja tuoksut metsän.

Kasvihuoneilmiön kaaos hillitty,

naurut ja hymyt monet jaetut.

Ihana juhannus taakse jäänyt,

muistot jäljelle hyvät jättänyt.

Hetkiin näihin tulen palaamaan,

ihmisiä uudelleen myös tapaamaan.

(E 21.6.15)

Kesäkuun kuulumisia part 1

Hei,
Ensinnä pahoittelen, jälleen kerran, hiljaiseloa täällä blogin puolella kuulumisten osalta.  Tällä kertaa en voi syyttää kiireistä kesäkuuta peltotöineen, olen vain ollut laiska avaamaan blogia. Tuntuu, ettei mitään kirjoittamisen arvoista ole ollut, mutta kun facebook-seinääni katson niin kyllä siellä vain tekstiä ja runoja piisaa x) Täytynee nyt ryhdistäytyä.

Kun viimeksi päivitin, oli edessä vielä viimeinen pääsykoe agrologilinjalle ja reissu Vaasan PowerCup:n. Lisäksi monta kesän käsityöprojektia on vielä kesken, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Ja kaiken kruununa olen odottanut, kuin paljastuvaa aurinkoa, postia monestakin syystä. Mutta palataanpa asiaan eli kesäkuun kuulumisiin.

3.6 oli tosiaan agrologiksi haluavien pääsykoe. Itse tein kokeen Oulun AMK:lla Kotkantien kampuksella,vaikka hainkin opiskelemaan Iisalmeen, Saarijärvelle ja Ilmajoelle. Pääsykoeyhteistyön etuja nimittäin ;) Koe itsessään koostui kahdesta osasta; tekstitaito ja matematiikka. Ensinnä oli tekstitaidon osa, jossa tää vuonna piti kirjoittaa mielipideteksti annettua aineistoa apuna käyttäen paikallislehteen luonnon ja ympäristön eheyttävästä voimasta. Tekstitaidon kokeen jälkeen oli tunnin tauko ja sen jälkeen matematiikan koeosio. Matematiikasta jäi hyvä fiilis ja mielipideteksti jäi arveluttamaan...

4.6-7.6 olinkin sitten kahden nuorimman siskoni kanssa Vaasassa PowerCupissa. Keli ei suosinut, mutta perjantaina onnistuin silti polttamaan nenäni vähäisessä auringossa xD Monta muuta hyvää juttua kummiskin jäi mieleen.
Torstaina päästiin torille Kasmirin keikalle (PowerCup avajaiset) ja samalla nähtiin Suomen miesten lentopallomaajoukkue. Kyllä siinä sai niskat kenos katsoa.
Perjantaina päästiin nuorimman kanssa kannustamaan Suomen ÄIJÄT voittoon Portugalia vastaan ja hakemaan nimmarit ja ottamaan fanikuvia ottelun jälkeen <3 Itse pääsin Lelun eli Ojansivun kanssa kuvaan, hih.
 Lauantai-iltana hytkyttiinkin Jaffa-discossa DJ Pearl:n ja Mikael Gabrielin tahtiin. Nuorin sisko oli ihan onnessaan, kun MG tuli lavalle (ja salaa sitä oli toinenkin sisko). Sunnuntaina oltiinkin sitten iltakuuden jälkeen kotona.

Tuntui hyvältä palata kotiin reissuta sunnuntaina, ja tiedostaa samalla, ettei ole enää pääykokeita Ja ehdin jo luulemaan, että nyt on kesäreissut takana... Mutta kohtalo puuttui peliin, tai oikeastaan säät puuttuivat :P Tai ehkä molemmat.. Mutta tästä yllätysreissusta, joka ajoittui juhannusaikaan, kerron seuraavassa postauksessa.

Surusilmäisiä runoja

Hei,
Mun piti tähän väliin julkaista kesäkuun kuulumisia. Viime aikojen tapahtumat saivat kuitenkin runosuonen liikkeelle ja päätinkin laittaa kesäkuun kuulumiset vielä odottamaan ja julkaista runoja. Olkaa hyvä.

Kun voimat hiipuneet on

Kun tuntuu, ettei jaksa enää astua yhtäkään askeltakaan,

tuntee olevansa niin pieni, että häviää maailmaan.

Kun luulee, ettei kukaan kuule tukahdutettua huutoa,

pelkää, ettei kukaan huomaa miten paha on olla.

Kun millään ei tunnu olevan enää merkitystä maailmassa,

kaikki ympäröivä näyttää olevan vain pois katoamassa.

Silti aina on joku, joka kuulee ja näkee, tukena aina on.

Ja kantaa huomiseen, kun omat voimat hiipuneet on.

Katso ja kuuntele

Katso taivasta, katso maata,

katso vettä, katso puita.

Kuule tuuli, lintuin laulu.

Tunne kuinka mieli on sees.

Niin kuin hyönteiselläkin on tehtävänsä,

niin on myös ihmisellä elämässä.

Aina se ei vain ole selvästi näkyvillä,

mutta se löytyy varmasti ympäriltä.

Katso merta, katso aaltoja,

katso kallioita ja jyrkänteitä.

Anna tuoksujen täyttää mielesi,

kuuntele, on asiaa sydämelläsi.
Sydämesi tietää minne kuljettava on elämässä,

se tietää, mitä varten olet tässä polun risteyksessä.

Sydän ohjaa kohti oikeaa päämäärää,

se tietää mistä tehtäväsi voit löytää.

Varrella elämän

Jokaisen elämänpolussa on mutkia ja risteyksiä,
kivikkoa, tasamaata, ylä- ja alamäkiä lyhyitä ja pitkiä.
Jokaisessa vaiheessa miettii mihin polku johtaa,
mihin polun haaraan matkalaisen kääntyä kannattaa.
Toisinaan huomaa jääneen tallaamaan paikoillensa,
tai väärään polulta elämän joskus harhautuneensa.
Tällöin tulisi nostaa katse ylös kohti aurinkoa ja pilviä,
antaa kyyneleiden virrata ja kuunnella omaa sydäntä.
Sydän tietää mitä tehdä matkalaisen täytyy silloin,
kunhan sydäntä jaksaa kuunnella ja tulkita tällöin.

Kesäkuu!

Tsirptsirp ja aurinkoista kesäkuun alkua

Kun luulet ettei mikään mene hyvin,

avaa silmäsi ja nosta katseesi ylös.

Taivas ei ole tipahtunut päällesi,

maa ei ole kadonnut jalkojesi alta.

Olet yhä täällä tässä ja nyt,

 vahvempana kuin aiemmmin.

                                                   (E 2.6.-15)

Huomenna olisi edessä tämän vuoden viimeinen pääsykoe (näillä näkymin). Kello kahdeksan jälkeen pitäisi olla jo Oulussa ilmoittautumassa ja "raahautumassa" muun lauman perässä pääsykoepaikalle. Itse olen suht rennolla mielialalla agrologi (AMK)-pääsykokeen suhteen. Olen laskenut kaikki vanhat pääsykokeet vuosilta 2011-2014 ja ne näyttävät toistavan samaa kaavaa. Eniten mietityttää, mitä viestinnän koe tulee sisältämään tai millaisia ne ovat olleet aiempina vuosina - näistä kun ei löydy vanhoja versioita..

Siitä se sukkapari valmistuu

Toki elämään 19.5 ja 2.6 välillä on mahtunut muutakin kuin vain ja ainoastaan hikipinkoilua vanhojen pääsykokeiden yhä uudelleen ja uudelleen laskemisen merkeissä. On tullut tehtyä yksi kahvikassi tilaustyönä, virkattua pääkallohuivia siskolle, neulottua hyvälle ystävälle ilopilleri-villasukkia (en paljasta sukkien todellista nimeä, koska tiedän sukkien saajan lukevan blogia :D ) ja ulkoiltua. Niin ja olin pitkästä aikaa mummulassa pari yötä, edellisestä kerrasta olikin jo useampi vuosi aikaa.

Ja elämä jatkuu huomisen pääsykokeenkin jälkeen. Huomenillalla saan taas vetää tallikamat niskaan ja painua hevostelemaan. Illalla olisi edessä sitten pakkausoperaatiota, koska torstaiaamuna kutsuu.. tattararaa...PowerCup 2015 Vaasa :) Loppuviikko menee siis ihan lentopallon merkeissä siskojen huoltajana. No okei pääsen näkemään toivottavasti Kasmirin ja Mikael Gabrielin keikatkin.Todella mahtava loppuviikko siis tiedossa.

Mitenkäs teidän kesäkuu on käynnistynyt?

E

Jälkitunnelmia

Heipsansaa,
Pahoittelut hiljaiselosta täällä blogin puolella. Viime viikkoina on tapahtunut paljon ja blogi on jäänyt paitsioon. Tänään kuitenkin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa hiukan omia tuntemuksiani kahden ensimmäisen pääsykokeen osalta.

Maanantaina 18.5. oli pääsykoe nro 1 Oulun yliopistolla. Aiheenahan oli siis maa- ja metsätieteet; itselläni koe koostui pääsykoekirjaa koskevista kysymyksistä ja biologian osuudesta. Jännitin koetta aivan älyttömästi! Mutta saliin päästyäni olin varma, että hengissä tästä selviin. Koe oli jopa yllättävän helppo :o Näin jälkikäteen olen miettinyt, vastasinkohan kaikkiin kysymyksiin ja ymmärsinköhän kaiken varmasti. Eläinlääkikseen pyrkiessä totuin ajatukseen, ettei helppoa/helpohkoa pääsykoetta voi olla, joten jäi kyllä perin eriskummallinen olo pääsykokeesta.

Maantaina lähdin vielä yöjunalla kohti Helsinkiä ja tiistain pääsykoetta nro 2. Tiesin jo illalla, ettei tuleva koe tule olemaan helppo. Sellainen ihme etiäinen. Aamulla klo 9 alkoikin sitten molekyylibiotieteiden pääsykoe. Ja kyllä, se pudotti maan tasolle. Aivan älyttömän hankala koe itselle loppupeleissä, vaikka joka tehtävänppuun sain asiaa. Yks miniessee jäi aikapulassa tekemättä ja laskuissa on kämmejä, jotka tajusin vasta kokeen jälkeen. Oikeastaan tältä kokeelta en odota hyvää tulosta, kuhan edes pari pistettä sais, etten tuntisi itteeni ihan tyhmäksi.

3.6 on edessä vielä viimeinen koitos Oulussa. Keskiviikkona oli s-postiin pamahtanut ohjeistus ko. päivää varten. Sitten saisikin hengähtää töiden paris ja nauttii kesästä. Tulokset kouluista tulee sitten heinäkuun alussa. Jännää!

Aurinkoista lähestyvää kesää ja bongailkaapa pääskysiä!
E

Lukemaan vai miten se oli

Heipähei kaikki ja aurinkoista tiistaipäivää!

Pääsiäisloman jälkeinen arki alkaa taas käynnistyä, tosin hitaasti.. Lukemiset jäi aivan liian vähälle koululaisten pääsiäisloman aikana, kun talossa oli niin paljon meteliä, ettei yksinkertaisesti kyennyt keskittymään. Nyt sitten hiljaisuuden laskeuduttua on hankala palata takaisin kirjapinojen äärelle. Pakko kuitenkin olisi, pääsykokeet ovat jo pelottavan lähellä.

Olen ennenkin kamppailut motivaatiopulasta ja huomannut, että pienilläkin asioilla saattaa olla iso vaikutus motivaation paranemiseen, oli asia sitten mikä hyvänsä. Pääsykoelukemisten suurin motivaatiohan on opiskelupaikan saaminen kovan uurastuksen jälkeen. Toisinaan sekään ei ole riittävä motivaatio.. Listasin alle muutaman itse hyväksi kokemani keinon nostattaa motivaatiota.

1. PALKKIO: Opiskelupaikan lisäksi voi itselleen luvata jotain muutakin palkkiota hyvästä suorituksesta. Itselleni näitä ovat olleet pitkään hankintalistoilla roikkuneet asiat, kuten esimerkiksi kengät tai konserttiliput. Tänä vuonna olen luvannut itselleni hankkivani uudet unelmieni korkkarit, jos suoriudun pääsykokeista kunnialla.
2. MUSIIKKI: Itselläni ajatusmaailma lähtee harhailemaan täydessä hiljaisuudessa. Siksi taustalla usein soi musiikkia, kun luen. Musiikin tulee kuitenkin olla nimenomaan taustaääneksi sopivaa, esim. Nightwish soi itselläni usein taustalla samoin kuin Juha Tapion vanhemmat kappaleet.
3. TAUKO: Tunti tolkulla putkeen lukeminen ja opiskelu ei ole tehokasta. Aivot tarvitsevat välillä muuta virikettä. Parin tunnin tehokkaan opiskelemisen jälkeen voi huoletta antaa kirjojen hetken olla ja esimerkiksi käydä pienellä lenkillä tai muuten urheilla. Pitkään paikalla istuminenhan ei ole tutkitusti hyväksi.

Lopuksi vielä jaan teille aiemmin tänä vuonna kirjoittamani runon, joka syntyi juuri motivaatiopulan aikana. 

Motivaation metsästys

Mistähän saisi motivaatiota lukemiseen? 

Pitääkö lähteä etsimään kaupan tungokseen?

Vai olisiko se sohvan alle piiloutunut?

Traktorin penkin taa kenties paennut?

Ei oikein tuumaa napata KEKE, ei H2O,

Mutta ilman niitä ei nimee listassa oo.

Oishan se siistiä opiskelemaan päästä, 

Koulunkäynti kun ei riipu säästä!

Mut hei nythän se löytyi,

Jo ajatukset lukemiseen kääntyi.

Siispä sanon kiitos ja hei, 

Biologia voiton nyt vei!

Millaisia keinoja teillä on pitää motivaatiota yllä?

Aurinkoisin terveisin,

E

Runoutta jälleen

Lukumotivaatio ollut vähän hukassa viime päivinä ja sen sijaan runosuoni on sykähdellyt vahvempana.. Kaippa lukumotivaatio taas palaa vahvempana, kun arki palaa pääsiäisen jälkeen. Mutta tässäpä näitä viime päivien runotuotoksia.

Hyvää yötä
Hyvää yötä ja unia kauniita,
matkaillaan taas pitkin unimaita.
Annetaan lennättää siipien unisten,
unituuli korvissa humisten.
Nähdään sininen lintu siellä,
nukkumatin hiekkasäkin vierellä.
Aamulla sitten virkeänä herätään,
unipölyt silmistä pois pyyhitään.

Aamulla

Aurinko noussut taivaalle on,
Äänet elämän täyttää talon.
Herännyt väki on uuteen aamuun,
Aamiaisenkin pistelleet suuhun.
Rennosti otetaan meillä päivä tää.
Rauhaisaa ja aurinkoista uutta päivää!

Sekaisin
Milloin hellittää ikävä ja kaipuu,
joita tunnen kun päivä yöksi taipuu?
Koska rauhoittuu mielialat?
Nyt ne hyppii kuin lentokalat.
Milloin herkeän öisin palelemasta, 
kesähelteilläkö vasta?
Koska voin sanoa olevani oma itseni?
En tunne enää täysin itseäni..

Voimaton
Kerään itseäni itkien lattialta,
palasia elämän levinneitä ympäriltä.
En tiedä löydänkö enää kaikkia sirpaleita,
näenkö niitä vuolaana virtaavilta kyyneleiltä.

Mistä voi löytää voimaa huomiseen,
uskoa parempaan tulevaisuuteen?
Minne kadonnut on rohkeus entinen,
jonka avulla kamppailin ennen?

Näihin sanoihin ja rauhallista pääsiäistä toivottaen, 

E

Tulipahan haettua opiskelemaan

Heippatirallaa,

Maaliskuu lähenee loppuaan ja huhtikuu lähestyy kovaa kyytiä. Vähintään yhtä lujaa eteen tulee pääsykoekausi korkeakouluihin ja joihinkin toisen asteen kouluun hakeneille. Se tietää sitä, että lukutahti kovenee ainakin itselläni.

Laitoin viikko sitten paperit vetämään,joojoo se tehdään nykyään netissä, ja päädyin hakemaan viiteen eri kohteeseen: 

1. Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
   Maataloustieteet, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti ja maisteri

2. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
   Molekyylibiotieteet, luonnontieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri

3. Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen kampus
   Agrologi (AMK), päivätoteutus

4. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, JAMK, Luonnonvara-ala, Saarijärvi
   Agrologi (AMK), maaseutuelinkeinot, päivätoteutus

5. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK Elintarvike ja maatalous, Ilmajoki
   Agrologi (AMK), päivätoteutus

Molekyylibiotieteisiin päätin hakea vasta hakulomaketta täyttäessäni, en nyt sitten tiedä oliko se kovin järkevä idea pääsykokeiden kannalta... Maataloustieteen pääsykoe on 18.5. ja molekyylibiotieteiden 19.5., mutta tietenkin eri puolilla Suomea :P Onneksi AMK:n pääsykoe on vasta 3.6 niin ehtii hetken huokasta rutistusten välissä.

Kuinkas moni lukijoista on hakenut tai aikoo hakea tänä keväänä kouluun? Onkohan joku hakenut jopa samoihin kohteisiin kuin minä?

Aurinkoista maaliskuun loppu toivottaen,

E

Runot valtaavat ajatukset

Heipä hei ja Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää 

Viime päivinä on tehnyt mieli ottaa kynä käteen ja kirjoittaa asioita ja ajatuksia paperille. Kuitenkin ajatuksen kulku on aina välillä katkennut ja mitään valmista en ole saanut aikaiseksi. Viime perjantaina kuitenkin kesken töiden kaikki valkeni yhtäkkiä ja sain pari pitkään päässä pyörinyttä ajatusta auki runomuotoon.

Eron jälkeen

Kun sinä teit siirtoja elämän pelilaudalla,

minä itkin rakkautemme auki kaivetulla haudalla.

Tunsin sydämessäin tuskaa suuren suurta,

Mutta se ei asioita muuksi muuta.

Sinä teit oikeaksi kokemasi valinnat silloin,

jätit minut itkemään hiljaa illoin.

Koit että mentävä on sinun eteenpäin,

Sanoit:"Ystävä olet tästä lähtien."

En vieläkään voi ymmärtää tapahtunutta,

En tätä tunnemyllerryksen kauheutta.

Silti toivon särjetyssä sydämessäin,

että parempi sinun on kanssa toisen.

Enkeli ja väsynyt kulkija

Enkeli pieni kultasiipi,luo väsyneen illalla hiipi.

-Tule, on levonaika nyt.

Näen, että olet väsynyt.

Enkeli rinnalla kulki hiljaa,

ohjasi väsynyttä kulkijaa.

Auttoi kulkijan vuoteeseen,

Rinnalla enkeli kulki hiljaa,

risti kädet varoen rukoukseen.

-Jumala kuulee hiljaisenkin äänen,

enkeli sanoi väsyneen otsaa silittäen.

-Hän näkee jokaiseen sydämeen.

Ja niin nukahti väsynyt kulkija enkeli rinnallaan.

Tällaisia aiheita tällä kertaa. Ensi kerralla jotain muuta.

E

Moi

Hei vaan teille kaikille, jotka olette löytäneet tienne tänne.

Täällä kirjoittelee vm.-91 elokuussa sntynyt nainen, joka vasta aloittelee blogaamisharrastusta. Blogi siis tulee hakemaan vielä pitkään muotoaan, mutta jo tässä vaiheessa voin kertoa jotain.

Mutta ensin muutama sana ihmisestä blogin takana. Työskentelen tällä hetkellä maatalouslomittajana kotipaikkakunnallani, mutta tänä keväänä haen opiskelemaan sekä kotieläintiedettä yliopistoon että luonnonvara-alaa ammattikorkeakouluun. Isona minusta tulee siis joko agronomi tai agrologi. Lisäksi olen mukana MTK:n toiminnassa niin paikallisesti kuin liittotasollakin nuorten puolella. Harrastan käsitöitä, leipomista, lukemista, lenkkeilyä ja askartelua. Kuuntelen myös paljon musiikkia ja kirjoitan runoja. Myös kirpputoreilla tykkään käydä paljon sekä syksyin marjastaa. Niin ja nyt myös blogin kirjoittaminen valtaa oman osansa vapaa-ajastani.

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, mitä blogini tulee pitämään sisällään. Tulette kuulemaan harrastuksistani ja näkemään tekeleistäni kuvia. Myös runot tulevat varmasti osaksi blogia. Tänä keväänä oman osansa valtaa myös pääsykoehajoilut ja syksyllä toivottavasti opiskelukuviot. Toisin sanottuna, tulen käymään elämääni läpi tämän blogin kautta.

Nautinnollisia lukuhetkiä,
E