Tästä se lähtee

Moi ja sateista perjantai-iltapäivää,
Orientoiva viikko Helsingin Yliopiston Viikin kampuksella on nyt takana. Jotenkin nyt realisoitui kaikki se, minkä eteen tein keväällä töitä. En edes vielä tiedä, mitä kaikkea seuraavat viisi vuotta tuovat tullessaan, mutta uskon että hauskaa tulee olemaan. Maataloustieteiden opiskelija, se vain kuulosaa yhä niin uudelta ja ihanalta.

Mutta mitäs orientoiva viikko piti sisällään minulla? No kaikkea muuta paitsi opiskelijabileitä ;)

Kuva kertokoot paljon puolestaan. Avaan kuitenkin hiukan:
- Kiertelyä, eksymistä, löytymistä, paikoissa sekoilua
- tuutoreiden kokemuksia
- maataloustieteiden opiskelijoihin tutustumista
- haalarien ja merkkien hankintaa
- kirjaston hyödyntämistä
- ensimmäisiin tentteihin valmistautumista
- ekskursiolle ilmoittautumista (9.9 Kotkanniemi)
- naurua, hiljaisuutta, keskustelua
- ylipäätään elämää


Unohdin ekalla viikolla ottaa kameran mukaan kampukselle ja kännykän naarmujen takia kampuskuvat saavat odottaa vielä :) Ensi viikolla saan asunnon n. 1 km päästä kampuksen ytimestä ja pääsen aloittamaan todellisen opiskelijaelämän. Odotan kyllä innolla maanantain ensimmäistä luentoa aiheesta peltokasvien tuotanto. Vaikka aihe varmasti onkin tuttu minulle, ei se kuitenkaan ole turhaa; työelämä kun painottui enemmän lypsykarjatalouteen.

Iloista viikonoppua toivottaen,
E

Ps. Haalarimerkki AKK ei vielä takaa paikkaa fuksivuoden jälkeen kotieläintieteisiin. Se on kuitenkin tavoitteeni ja haalarimerkki saa motivoida kohti sitä ;)

Matkalla kohti uutta

Heipäti hei,

Matka kohti etelää VR:n tasaisessa kyydissä rupeaa olemaan puolessa välissä. Junan nettiä en vaan ole saanut mitenkään toimimaan, onneksi puhelimesta sain yhdistettyä netin ja päivittelemään teille viime hetken kuulumia tänne blogiin. Huomenna jo alkaa orientoiva viikko!

Jotenkin, kun katson tätä kuvaa, alkaa päässä soimaan  PMMP:n matkalaulu, vaikka siis matkustankin junalla kohti Tikkurilaa ja sukulaisiani. Vain jättikokoinen matkalaukku, tupaten täys rinkka ja koulureppu sekä tiesikkalaukku.. Miksi tätä tavaraa on?! :D

No tätä tavaraahan on  monesta syystä.. Asunto, johon pääsen muuttamaan 1.9, on kalustamaton soluasunto. Kalusteet hankin sitten Helsingistä/ympäristöstä, mutta alkuun nukun ilmapatjalla.. Rinkassa ei loppupeleissä ole juuri mitään siis, kun peitto, tyyny ja ilmapatja vie melko järkyttävän ison tilan. Matkalaukku on sitten pyhitetty kaikkein välttämättömimmille astioille, liinavaatteille ja verhoille sekä pyyhkeille. Mutta miksi näin ja miksi junalla? No vanhempani pääsevät tuomaan vasta 9.9 loppuja tavaroita (kirjoja, vaatteita, kenkiä, astioita..) ja kirjahylly sekä mahdollisesti puuarkkua. Siihen asti on pärjättävä sillä, mitä itse saan vietyä... Onneksi ihanat sukulaiseni nurkkamajoittavat minut opintojen alun, vaikka matkaa koululle onkin ja kulku tapahtuu julkisilla tai heidän kyydillään.


 Viides eka luokka alkaa huomenna. Miltä nyt tuntuu? Jännittää, pelottaa, väsyttää, itkettää ja samalla odotan kuin pikkulapsi Joulupukkia koulun alkua. Kuten kuvastakin näkyy, pari viime yötä ovat olleet risaisia. Kun minä jännitän, niin se jännitys ja stressi vaikuttaa yöuneen itelläni. Pääsykokeitakin edeltäneet yöt keväällä olivat rikkonaiset. Mutta silti olin kuitenkin niin skarppina, että koulupaikka aukesi yliopistoon.

Ja vielä viimeiset kuvat kotiseudulta. Pahoittelen viimeisen kuvan laatua, takakamera puhelimessa niin naarmuinen, että ihan hävettää. "Ihminen voi lähteä kotiseudultaan, mutta kotiseutu ei ihmisestä." Ja nyt vähän vielä rakkaudesta kotiseutuun ja ammattiin; Justimus Maalaisromantiikkaa <3.

Mä tein sen!

Heinäkuun alku. Muistan sen kuin eilisen, takana rehunteossa kulunut päivä. Ystäväni soitti ja kyseli, mikä ihmeen sivu se oli Helsingin yliopistolla, josta näkee valitut. Lupauduin raahautua koneelle linkittämään sivun uusiksi. Kuulemma monelle muulle oli jo tullut tulokset. Silmät ristis selasin maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan sivuille. Ei siellä aamullakaan mitään ollut, tuskinpa olisi siis olisi nytkään. Mutta kuinkas kävikään...

Kuva otettu noin tunnin kuluttua tulosten saannista.

"Äiti, Äitii, ÄITIIIIIIIII!"ja hirmuinen kiljunta perään. Sen jälkeen naurua ja itkua sekaisin. "Äiti mä pääsin yliopistoon!" Voi sitä onnen tunnetta ja helpotusta. Äitikin tuli juoksun kanssa lukemaan, ja kyllä! Siellä se nimi oli valittujen listalla. Pikaiset onnitteluhalit ja samantien lähin ulos kiljumaan ja juoksemaan.

Puolessa välissä kujaa soitin ystävälleni. "Pistä puhelin kauemmas. Mä pääsin yliopistoon!!!!" Tunnepurkausta seurasi sekava selostus maa- ja metsätieteellisen nettisivujen maailmasta ja ystävänikin pääsi lukemaan tulokset. Puhuttiin vähässä ajassa paljon. Edessä olisi monta muutosta. Ehkä jopa voisi sanoa, että pelottavan monta.


Mutta mikä kaikki muuttuu? Ei loppupeleissä monikaan asia. Ainoastaan muuttuvien asioiden suuruus pelottaa ja jännittää. Työkuviot täällä Pohjois-Pohjanmaalla vaihtuvat opiskelijaelämään Helsingissä. Muutto omilleni on myös edessä, mikä ei sinällään ole minulle uutta, olenhan ennenkin asunut yksin. Perhe ja muu suku jää pääsääntöisesti tänne ja  osa kavereista. Ikävä iskee varmasti, kun ei voi nähdä enää niinkään usein kuin nyt. Onneksi sukua ja ystäviä on myös etelässä ja opiskelujen myötä verkosoituminen ja ystävyyssuhteet lisääntyvät.

Paljon on asioita tehtävänä. MMTDKn fuksien muistilista on ollut kovassa käytössä ja voin ilokseni todeta ruksineeni jokaisen kohdan jo yli. Hyvä minä! Asuntokin on jo varmistunut HOAS:lta ja muuttamaan pääsen 1.9. alkaen.  Orientoiva jakso alkaa kuitenkin jo 24.8. eli nurkkamajoitus keksittävä siihen asti. Pakkailua olisi tiedossa ja kotipuolessa hommia tehtävänä ennen lähtöäni opiskelemaan, En vain malttaisi enää odottaa.

Lopuksi onnittelut kaikille koulupaikan saanneille! Me jokainen olemme ansainneet paikkamme kovalla työllä.

E