Runoutta jälleen

Lukumotivaatio ollut vähän hukassa viime päivinä ja sen sijaan runosuoni on sykähdellyt vahvempana.. Kaippa lukumotivaatio taas palaa vahvempana, kun arki palaa pääsiäisen jälkeen. Mutta tässäpä näitä viime päivien runotuotoksia.

Hyvää yötä
Hyvää yötä ja unia kauniita,
matkaillaan taas pitkin unimaita.
Annetaan lennättää siipien unisten,
unituuli korvissa humisten.
Nähdään sininen lintu siellä,
nukkumatin hiekkasäkin vierellä.
Aamulla sitten virkeänä herätään,
unipölyt silmistä pois pyyhitään.

Aamulla

Aurinko noussut taivaalle on,
Äänet elämän täyttää talon.
Herännyt väki on uuteen aamuun,
Aamiaisenkin pistelleet suuhun.
Rennosti otetaan meillä päivä tää.
Rauhaisaa ja aurinkoista uutta päivää!

Sekaisin
Milloin hellittää ikävä ja kaipuu,
joita tunnen kun päivä yöksi taipuu?
Koska rauhoittuu mielialat?
Nyt ne hyppii kuin lentokalat.
Milloin herkeän öisin palelemasta, 
kesähelteilläkö vasta?
Koska voin sanoa olevani oma itseni?
En tunne enää täysin itseäni..

Voimaton
Kerään itseäni itkien lattialta,
palasia elämän levinneitä ympäriltä.
En tiedä löydänkö enää kaikkia sirpaleita,
näenkö niitä vuolaana virtaavilta kyyneleiltä.

Mistä voi löytää voimaa huomiseen,
uskoa parempaan tulevaisuuteen?
Minne kadonnut on rohkeus entinen,
jonka avulla kamppailin ennen?

Näihin sanoihin ja rauhallista pääsiäistä toivottaen, 

E