Surusilmäisiä runoja

Hei,
Mun piti tähän väliin julkaista kesäkuun kuulumisia. Viime aikojen tapahtumat saivat kuitenkin runosuonen liikkeelle ja päätinkin laittaa kesäkuun kuulumiset vielä odottamaan ja julkaista runoja. Olkaa hyvä.

Kun voimat hiipuneet on

Kun tuntuu, ettei jaksa enää astua yhtäkään askeltakaan,

tuntee olevansa niin pieni, että häviää maailmaan.

Kun luulee, ettei kukaan kuule tukahdutettua huutoa,

pelkää, ettei kukaan huomaa miten paha on olla.

Kun millään ei tunnu olevan enää merkitystä maailmassa,

kaikki ympäröivä näyttää olevan vain pois katoamassa.

Silti aina on joku, joka kuulee ja näkee, tukena aina on.

Ja kantaa huomiseen, kun omat voimat hiipuneet on.

Katso ja kuuntele

Katso taivasta, katso maata,

katso vettä, katso puita.

Kuule tuuli, lintuin laulu.

Tunne kuinka mieli on sees.

Niin kuin hyönteiselläkin on tehtävänsä,

niin on myös ihmisellä elämässä.

Aina se ei vain ole selvästi näkyvillä,

mutta se löytyy varmasti ympäriltä.

Katso merta, katso aaltoja,

katso kallioita ja jyrkänteitä.

Anna tuoksujen täyttää mielesi,

kuuntele, on asiaa sydämelläsi.
Sydämesi tietää minne kuljettava on elämässä,

se tietää, mitä varten olet tässä polun risteyksessä.

Sydän ohjaa kohti oikeaa päämäärää,

se tietää mistä tehtäväsi voit löytää.

Varrella elämän

Jokaisen elämänpolussa on mutkia ja risteyksiä,
kivikkoa, tasamaata, ylä- ja alamäkiä lyhyitä ja pitkiä.
Jokaisessa vaiheessa miettii mihin polku johtaa,
mihin polun haaraan matkalaisen kääntyä kannattaa.
Toisinaan huomaa jääneen tallaamaan paikoillensa,
tai väärään polulta elämän joskus harhautuneensa.
Tällöin tulisi nostaa katse ylös kohti aurinkoa ja pilviä,
antaa kyyneleiden virrata ja kuunnella omaa sydäntä.
Sydän tietää mitä tehdä matkalaisen täytyy silloin,
kunhan sydäntä jaksaa kuunnella ja tulkita tällöin.