Matka kohti etelää VR:n tasaisessa kyydissä rupeaa olemaan puolessa välissä. Junan nettiä en vaan ole saanut mitenkään toimimaan, onneksi puhelimesta sain yhdistettyä netin ja päivittelemään teille viime hetken kuulumia tänne blogiin. Huomenna jo alkaa orientoiva viikko!
No tätä tavaraahan on monesta syystä.. Asunto, johon pääsen muuttamaan 1.9, on kalustamaton soluasunto. Kalusteet hankin sitten Helsingistä/ympäristöstä, mutta alkuun nukun ilmapatjalla.. Rinkassa ei loppupeleissä ole juuri mitään siis, kun peitto, tyyny ja ilmapatja vie melko järkyttävän ison tilan. Matkalaukku on sitten pyhitetty kaikkein välttämättömimmille astioille, liinavaatteille ja verhoille sekä pyyhkeille. Mutta miksi näin ja miksi junalla? No vanhempani pääsevät tuomaan vasta 9.9 loppuja tavaroita (kirjoja, vaatteita, kenkiä, astioita..) ja kirjahylly sekä mahdollisesti puuarkkua. Siihen asti on pärjättävä sillä, mitä itse saan vietyä... Onneksi ihanat sukulaiseni nurkkamajoittavat minut opintojen alun, vaikka matkaa koululle onkin ja kulku tapahtuu julkisilla tai heidän kyydillään.
Viides eka luokka alkaa huomenna. Miltä nyt tuntuu? Jännittää, pelottaa, väsyttää, itkettää ja samalla odotan kuin pikkulapsi Joulupukkia koulun alkua. Kuten kuvastakin näkyy, pari viime yötä ovat olleet risaisia. Kun minä jännitän, niin se jännitys ja stressi vaikuttaa yöuneen itelläni. Pääsykokeitakin edeltäneet yöt keväällä olivat rikkonaiset. Mutta silti olin kuitenkin niin skarppina, että koulupaikka aukesi yliopistoon.
Ja vielä viimeiset kuvat kotiseudulta. Pahoittelen viimeisen kuvan laatua, takakamera puhelimessa niin naarmuinen, että ihan hävettää. "Ihminen voi lähteä kotiseudultaan, mutta kotiseutu ei ihmisestä." Ja nyt vähän vielä rakkaudesta kotiseutuun ja ammattiin; Justimus Maalaisromantiikkaa <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti